Zen-vaikutteisessa filosofiassa ja elämäntapaoppaissa korostetaan tässä ja nyt olemisen tärkeyttä. Se, mitä olemme nyt on rakentunut sen varaan, miten olemme olleet läsnä ja mitä tekoja tehneet menneisyydessä, oman historiamme entisissä nyt -hetkissä. Tulevaisuutemme rakentuu sen kautta, miten olemme läsnä nyt, mitä tekoja ja päätöksiä teemme nyt. Emme koskaan voi olla muualla kuin nyt -hetkessä. Tässä ja nyt avaa myös tulevaisuuden nyt -hetket vaikka ne eivät ole vielä muualla kuin mielikuvituksessamme ja odotuksissamme.

Tämä koskee paitsi yksilöiden, myös yhteisöjen ja ryhmien elämää. Se, mitä Lausujain Liitto on tänä päivänä, rakentuu niille ideoille, ajatuksille ja teoille, joita menneisyydessä on tehty (myös eilinen on menneisyyttä, niin, ja tämä aamu, ja hetki ennenkuin aloin kirjoittaa tätä...). Ja liiton tulevaisuus muovautuu sen kautta, mitä teemme nyt.

Myös sanat ovat tärkeitä. Me runon kanssa pörräävät tiedämme toki sen. Sanat eivät ole vain sanoja, vaan ne kantavat sisällään maailmankuvia, merkityksiä, ideologioita. Sanoilla on merkitystä, ne vaikuttavat suoraan sosiaaliseen todellisuuteemme ja toimintaamme. Sanat ovat tekoja. Sen saa jokainen tuta joka kerta koettaessaan lihallistaa tekstiä näyttämölle.

Lausujain Liiton hallitus on ottanut tehtäväkseen tarkastella ja uudistaa liiton sääntöjä, jotka ovat jököttäneet alkuperäisessä kuosissaan liiton perustamisesta lähtien. Mutta kertovatko vuoden 1938 sanat enää siitä liitosta ja niistä tavoitteista, jotka ovat tänä päivänä ajankohtaisia? Millaisia sanoja, millaisia ilmauksia ja käsitteitä meidän tulisi käyttää nyt? Mitä kaikkea huomioida niin kovin muuttuneessa maailmassa? Mikä ovat liittomme perusajatukset ja tavoitteet vuonna 2010?

Me olemme yhteisö, mutta tapaamme toisiamme liian harvoin. Vuosikokous on hyvä tilaisuus kohdata, luoda yhdessä tulevaisuutta. Se on paikka voimistaa hentoista yhteisöllisyyttämme, paikka innostaa ja innostua, altistaa ja altistua. Muutenkin haluaisin laittaa lausujain toivomuslistalle yhden asian: ajatuksen siitä, miten juuri minä voisin tukea jonkun toisen tai joidenkin muiden ideoita ja hankkeita, mitä ME yhdessä voisimme tehdä, sen sijaan että taiteemme muka yksinäisyyteen tuomitun sooloperinteen mukaisesti mainostamme vain mitä minä minä minä juuri olen tehnyt tai teen. Syttykäämme uusille työtovereille, uusille ajatuksille, uusille teoille, uusille kontakteille, uudelle taiteelle.

Eletään ja toimitaan tässä hetkessä, niin yksilöinä kuin yhteisönäkin. Me olemme tässä maailmassa, tässä yhteiskunnassa, tässä ajassa, juuri nyt. Elämä, elävyys, taide on tässä. Ei historiassa. Jos ei me, niin ketkä? Jos ei nyt, niin koska?

Tammikuussa 2010
Katri Mehto

Liiton vuosikokous pidetään 20.3. klo 15 Kimmonpuiston asukastilassa, Turjantie 3, Käpylä.

Edelliset kolumnit
Katri Mehto: Miten lausunta voi elää?
Helka-Maria Kinnunen: Marginaali on mielentila
Veikko Happonen: Ihanneyleisö