Pohjola Anja

(Raili Anja Anneli Pohjola-Sirén, o.s. Pohjola, s. 14.3.1931 Loimaa)

Näyttelijä Anja Pohjola aloitti teatteriuransa 1940-luvun lopulla Jyväskylän Työväen Teatterin lapsiteatterissa. Hän toimi Joensuun kaupunginteatterissa 1954–1955, Hämeenlinnan kaupunginteatterissa 1955–1959 ja 1961–1963 sekä Tampereen Pikkuteatterissa 1959–1961 ennen siirtymistään Televisioteatteriin, jossa hän näytteli miltei kolme vuosikymmentä, vuodet 1963–1990.

Vuodesta 1990 Pohjola näytteli Suomen Kansallisteatterissa. Hän toimi Raivoisat Ruusut -näyttelijäryhmässä. Vuonna 2001 hänelle myönnettiin taiteilijaeläke, mutta hän näytteli sen jälkeenkin elokuvissa, muun muassa joulukuussa 2005 ensi-iltansa saaneessa Ilkka Vanteen ohjaamassa Lupaus-elokuvassa. Hän oli myös TV1:n Kotikatu-sarjan Tuulikki ja näytteli Hyvissä herroissa Tyyneä 1991–1996. Anja Pohjolan keskeisiä rooleja elokuvissa ovat olleet Täällä Pohjantähden alla (1968) sekä Akseli ja Elina (1970) Akseli Koskelan äiti Alma. Hän teki myös ääniroolin vuoden 2012 animaatioelokuvassa Lorax. Kansallisteatterin Omapohjassa hänellä oli karjalaismummin rooli Maria Kilven näytelmässä Harmin paikka, joka sai ensi-iltansa 19. marraskuuta 2008. Daniel Katz on kirjoittanut näytelmän Mies se on vainajakin erityisesti Maija Karhia ja Anja Pohjolaa varten, kantaesitys oli vuonna 2002. Hänet muistetaan myös My Fair Lady -esityksen rouva Higginsinä (2000) sekä Ravoisien ruusujen Kassandra-esityksessä Hilda Husson roolista (2000)

Anja Pohjola on myös arvostettu puhetaiteilija ja lausuja, hänen läsnä oleva persoonansa on antanut elämän eri tilaisuuksissa useille proosa- ja runoesityksille.

Anja Pohjola sai parhaan naispääosan Jussin roolistaan elokuvassa Rautatie vuonna 1974 ja Suomen Leijonan Pro Finlandia -kunniamerkin 1990